Kulta on yksi arvostetuimmista jalometalleista, ja sen aitouden varmistaminen on tärkeää niin ostajille kuin myyjillekin. Kullan merkinnät ja leimat ovat keskeisessä roolissa, kun halutaan tietää esineen kultapitoisuus ja alkuperä. Tässä artikkelissa käymme läpi kullan merkintöjen ja leimojen erot sekä niiden merkityksen.

Kullan pitoisuusleimat

Kullan pitoisuusleima on yksi tärkeimmistä merkinnöistä, joka löytyy kultaisista esineistä. Suomessa käytetään pitoisuusleimaa, joka ilmaisee esineessä olevan kullan määrän promilleina. Esimerkiksi leima 750 tarkoittaa, että esineessä on 75% kultaa. Tämä leima on pakollinen kaikissa yli yhden gramman painoisissa kultaesineissä.

Pitoisuusleimat vaihtelevat eri maissa. Suomessa yleisimmin käytetyt pitoisuusleimat ovat 375, 585, 750, 916 ja 999, jotka vastaavat 9, 14, 18, 22 ja 24 karaatin kultaa. Ulkomailla voi esiintyä myös muita pitoisuusleimoja, kuten 8, 10, 20, 21 ja 23 karaattia.

Karaattipitoisuus

Karaattipitoisuus on toinen tapa ilmaista kullan puhtaus. Karaatti on vanha jalometallien pitoisuuden yksikkö, jossa yksi karaatti on 1/24 osaa painosta. Esimerkiksi 24 karaatin kulta on puhdasta kultaa, kun taas 18 karaatin kulta sisältää 18 osaa kultaa ja 6 osaa muita metalleja.

Vaikka karaattipitoisuus ei ole virallinen merkintä Suomessa, se on yleisesti käytössä monissa muissa maissa. Suomeen saattaa ulkomaanmatkoilta rantautua kultaesineitä, joissa on vain karaattipitoisuuden kertova leima. Tällöin on hyvä tietää, että 18K leima tarkoittaa 75% kultaa ja 24K leima 100% kultaa.

Muita kullan leimoja

Suomessa valmistetussa kultaesineessä voi olla jopa viisi leimaa: nimileima, pitoisuusleima, tarkastusleima, vuosileima ja paikkakuntaleima. Kaikki nämä leimat eivät kuitenkaan ole pakollisia. Yli yhden gramman kultaesineeseen tulee merkitä vain kaksi pakollista leimaa: rekisteröity nimileima ja pitoisuusleima tai vaihtoehtoisesti tarkastusleima ja pitoisuusleima.

Nimileima kertoo esineen valmistajan, maahantuojan tai muun tahon, joka on vastuussa esineen aitoudesta ja leimoista. Tarkastusleima puolestaan varmistaa, että esineen kultapitoisuus on tarkastettu ja hyväksytty virallisen tahon toimesta.

Kullan aitouden testaaminen

Kullan aitoutta voidaan testata kotikonstein ja laboratoriomenetelmin. Kotikonsteihin kuuluu esimerkiksi magneettitesti, sillä kulta ei tartu magneettiin. Myös kullan hajuttomuus ja mauttomuus ovat merkkejä aitoudesta. Laboratoriomenetelmissä käytetään usein happotestejä, joilla voidaan tarkasti määrittää kullan pitoisuus.

Joskus kultasepät saattavat tehdä tilaustyönä esineitä, joita ei ole leimattu, tai ulkomailta ostetusta kullasta ei löydy leimoja, vaikka esine olisikin kultaa. Riippumatta leimoista, pystymme aina tarkistamaan esineen kultapitoisuuden.

Kultaseosten vaikutus arvoon

Kultaseosten, kuten valko- ja punakullan, arvo määräytyy samalla tavalla kuin keltakullan. Esineen arvo perustuu sen sisältämän puhtaan kullan määrään, ei sen väriin tai seokseen. Esimerkiksi 14 karaatin punakultainen esine on yhtä arvokas kuin vastaava keltakultainen esine.

Usein voidaan luulla, että valko- tai punakultaiset esineet olisivat arvokkaampia, koska niitä nähdään harvemmin. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä kaikkien seosten pohjana on aina puhdas kulta, ja sen hinta määräytyy maailmanmarkkinahinnan mukaan.

Suomen Arvokierto – Kullan ja hopean osto

Suomen Arvokierto keskittyy kullan ja hopean ostoon kaikissa muodoissa. Tarjoamme asiakkaillemme mahdollisuuden vaihtaa turhat kulta- ja hopeaesineet rahaksi helposti ja luotettavasti. Käytämme CE-merkittyjä vaakoja, jotka näyttävät painon 0,01 gramman tarkkuudella, ja tarkistamme esineiden kultapitoisuuden huolellisesti teknisin menetelmin.

Jos sinulla on kulta- tai hopeaesineitä, joita et enää tarvitse, tuo ne meille ajanvarauksella arvioitavaksi tai lähetä ne postitse. Varmistamme, että saat aina oikean hinnan esineistäsi. Käy sivuillamme ja tutustu ajankohtaiseen markkinahintaan, jonka perusteella teemme tarjouksen kullastasi ja hopeastasi.

Aiheeseen liittyvät artikkelit